Ihmisen Ikävä

[Verso 1] Dm Gm A7 Dm Tuo pieni lapsi sairasvuoteellaan hän seuraa hoitajia katseellaan Gm C F ja tunne ikävän nyt valtaa pienoisen. Hän peiton nurkkaan itkee salaa kyyneleen. D7 Gm A7 Dm Nyt milloin saapuu äiti häntä katsomaan ja isä sairaalasta kotiin noutamaan. Bb Gm A7 Bb C A7 Ei ikäväänsä peittää lapsi pieni voi kun sävel surun soi. [Verso 2] Dm Gm A7 Dm On saanut lapset juuri nukkumaan hän istuu hetken siinä sohvallaan. Gm C F On arki yksinhuoltajan työntäyteinen nyt kanssa jonkun tahtoisi hän jakaa sen. D7 Gm A7 Dm Mut silti yksin vastuu kannettava on. On mieli uupuneen niin usein lohduton. Bb Gm A7 Dm Ei arjenhuolia näin toiset nähdä saa se joskus masentaa. [Refrão] D7 Gm C7 F Niin moni kaipausta tuntee päällä maan ja ikävää vain kantaa hiljaa sielussaan. Bb Gm A7 D Nyt mistä lohdutuksen löytää ihminen tuon levon suloisen. D7 Gm C7 F On ainut paikka kertoi Jeesus meille sen näin missä päättyy kaikki kaipaus ihmisen. Bb Gm A7 Bb C Dm On koti taivaan luona hyvän Jumalan mä sinne haluan. [Verso 3] Dm Gm A7 Dm Mies vanha saapuu hiljaa haudan luo ja kukat kauniit kiven viereen tuo. Gm C F Ja siinä seisoo hän nyt kauan mietteissään nuo muistot herkät saavat miehen heltymään. D7 Gm A7 Dm Niin kauan kulki vaimo hänen rinnallaan nyt kukat valkoiset vain ovat haudallaan. Bb Gm A7 Dm Hän jätti muiston kauniin ja myös ikävän tuon tunteen kipeän.